MUINAISHISTORIA

Kalliopiirros

Kalliopiirros, tutkielma

Rääkkylästä löytyi kesällä 2003 kalliopiirros, joka saattaa vielä osoittautua historiallisesti hyvinkin merkittäväksi. Sitä ei ole voitu suoraan rinnastaa mihinkään aiemmin tunnettuun kohteeseen, sillä vastaavanlaisia kohteita ei Suomesta toistaiseksi tunneta. Kalliopiirroksen ajoitus jollekin tietylle aikakaudelle on vaikeaa, sillä se ei sisällä mitään sellaisia yksityiskohtia, joiden perusteella sen ikä voitaisiin täydellä varmuudella määrittää. Erään teorian mukaan kalliopiirros olisi vain muutamien satojen vuosien ikäinen, mutta monet yksityiskohdat puoltavat myös sitä teoriaa, että piirros olisi tehty jo esihistoriallisella ajalla.

Piirroskallio lokakuussa 2003

Tähän mennessä Suomesta on löydetty lähes sata esihistoriallisen ajan kalliomaalausta, mutta ei vielä ainoatakaan täysin varmaa tuon aikakauden kalliopiirrosta. Erona noiden kahden kalliotaidelajin välillä on tekotapa. Kun kalliomaalaus on kallioseinämään väreillä maalattu, on kalliopiirros joko hiomalla, hankaamalla, raaputtamalla tai hakkaamalla kalliotasanteeseen uurrettu. Kalliopiirroksia tunnetaan runsaasti aivan Suomen lähialueilta Ruotsista, Norjasta ja Venäjän Karjalasta, niinpä onkin hämmästyttävää, ettei niitä Suomen alueelta vielä ole löydetty. Kalliopiirroksia varmastikin on olemassa, ne pitäisi vain osata etsiä piiloistaan.

Naapurimaissamme kalliopiirrokset on yleensä tehty joko vaakasuoriin tai loivasti viettäviin sileisiin muinaisiin rantakallioihin, ja tällaisilta paikoilta niitä Suomestakin tulisi etsiä. Otollisia paikkoja ainakin on runsaasti, mutta luonto on myös osannut hyvin piilottaa kaikki jäljet kasvillisuuden ja maakerrostumien alle. Vuosituhansien kuluessa maasto on muuttanut muotoaan ja entiset rantakalliot ovat jääneet toisinaan hyvinkin kauas sisämaahan. Sammal ja turve on pikkuhiljaa peittänyt kalliot, joten mahdolliset kalliopiirrokset saattavat olla nykyään syvällä maan kätköissä. Ja vaikka kalliopiirrokset olisivat esillä avokallion pinnassa, voi niiden havaitseminen osoittautua hyvinkin vaikeaksi. Kalliopiirrosten uurteet saattavat olla ainoastaan muutamien millimetrien syvyisiä, jolloin ne on parhaiten havaittavissa silloin, kun valo osuu niihin sopivalta suunnalta. Esimerkiksi monet Ruotsin kalliopiirroksista onkin havaittu vasta ilta-auringon paisteessa tai sateen kastelemalta kalliolta.

LÖYTÖHISTORIA

27.7.2003 olin vaimoni Marjan kanssa ulkoilemassa, kun huomasin eräällä hakkuuaukiolla miltei kokonaan turpeen peittämän kallion. Metsätraktori oli kulkiessaan raapaissut kallion pintaa niin, että eräässä kohdassa tasainen silokallio oli paljastunut näkyviin. Noin 20 vuoden ajan olen metsiä kierrellessäni aina pysähtynyt kaikkien mielenkiintoisten kallioiden luo tarkistaakseni, josko niistä löytyisi jotakin mielenkiintoista. Niinpä tälläkin kertaa nousin tuon matalahkon kallion päälle toivoen, että kalliosta löytyisi edes joitakin merkkejä menneiltä ajoilta.

Turvemättäitä sivuun rullattuani katseeni kiinnittyi kallion pinnassa olleisiin lukuisiin uurteisiin, jotka mielestäni eivät voineet olla luonnollisesti syntyneitä. Jääkausi on paikoitellen piirtänyt uurteita myös Rääkkylän kallioihin, mutta siten syntyneet jäljet ovat yleensä jään etenemissuunnan mukaisia ja siten toisiinsa nähden täysin samansuuntaisia. Löytämäni uurteet sen sijaan tuntuivat risteilevän mikä minnekin, niinpä kiinnostukseni kalliota kohtaan vain kasvoi. Kalliota laajemmalta alueelta tutkiessani löysin yksittäisen kuvion, joka erittäin selkeästi esitti viisisakaraista tähteä. Tuo löytö varmisti sen, että jäljet todella olivat ihmisen tekemiä. Muita yhtä selkeitä kuvioita kalliosta ei kuitenkaan enää löytynyt, niinpä oletin löytäneeni jonkin historialliselle ajalle ajoittuvan rajamerkinnän.

Isäni kanssa ilmoitin löydöstäni Kerimäellä asuvalle Sulo Strömbergille, joka on perehtynyt Itä-Suomen rajapyykkeihin ja niiden myötä myös muihin kallioista ja kivistä löytyneisiin merkintöihin. Strömberg kävi isäni opastuksella tutustumassa löytööni kahtena päivänä elokuussa 2003. Yllätyksekseni hän oli tutkimustensa jälkeen sitä mieltä, ettei kyseessä suinkaan ole historiallisen ajan rajamerkintä, vaan mitä ilmeisimmin esihistoriallisella ajalla kallioon hangattu piirros. Niin tekotapa, sijainti kuin ympäristökin täyttivät kaikki esihistoriallisen kalliopiirroksen tunnusmerkit.

PIIRROSAIHE

Rääkkylästä löytynyt kalliopiirros sisältää runsaasti uurteita ja matalahkoja kuoppia, jotka on hangattu kallioon noin 1,5 m x 1 m laajuiselle alueelle. Selkeimmin erottuva yksittäinen kuvio on viisisakaraista tähteä muistuttava symboli. Uurteet ovat epäilemättä ihmisen tekemiä, sillä viivojen asento toisiinsa nähden ei missään tapauksessa voi olla pelkkää sattumaa. Hankausjälkien lisäksi kalliossa on runsaasti pieniä kuoppia, joiden halkaisija on noin 1 cm ja syvyys noin 1,5 cm. Nämä kuopat sijaitsevat äsken mainitun piirrosalueen ulkopuolella, ja on vaikea varmuudella sanoa, ovatko ne ihmisen tekemiä vai luonnon muodostamia.

Monet kalliopiirroksen uurteista ovat hyvin selkeästi havaittavia, kun taas osa erottuu ainoastaan sopivassa sivuvalaistuksessa. Kallio on mitä ilmeisimmin kulunut aikojen saatossa mm. eroosion vaikutuksesta, jolloin osa piirroksen yksityiskohdista on jo kokonaan kadonnut. Muutamissa kohdissa uurteet erottuvat niin heikosti, että voi hyvin olettaa niiden joskus olleen huomattavasti selkeämmin näkyvissä. Kalliossa olevat uurteet eivät sellaisenaan muodosta mitään yhtenäistä helposti hahmotettavissa olevaa kokonaisuutta, vaan lähinnä risteilevät epämääräisesti mikä minnekin. Suurimmassa kuviossa voi toki hyvällä mielikuvituksella hahmottaa jotain abstrakteja eläimellisiä piirteitä, mutta todellinen piirrosaihe jää enemmän arvoitukseksi.

Kalliopiirroksesta selkeimmin erottuvat viivat

KALLIO

Kalliopiirros on tehty jääkauden tasaiseksi hiomaan laakeaan peruskallioon, jota on tuolla kohdalla esillä noin 15 m2 laajuinen alue. Kallio on hyvin matala, sillä se kohoaa tällä kohden korkeimmillaankin vain vajaan metrin verran maan pinnan yläpuolelle. Muutamia harvoja paikkoja lukuun ottamatta peruskalliota ei ole muualla lähiympäristössä näkyvissä. Kallion kivilaji on pehmeähköä ja helposti työstettävissä olevaa hiekkakiveä, jossa on muutamia kvartsijuonteita. Kallion pohjoisreunalla on lukuisia soikeita, noin 5 cm x 10 cm suuruisia muutaman sentin syvyisiä kuoppia, jotka ovat syntyneet hauraampien kivilajien rapautuessa. Kuopat näyttävät erikoisilta, mutta niitä esiintyy paljon myös muualla lähiseudun peruskallioissa. Kallion päällä on poltettu myös tulta, sillä kallion pinta on kuumuuden vaikutuksesta paikoin lohkeillut.

Piirroskallio on sijainnut hyvin edustavalla paikalla noin 5000 vuotta sitten, kun silloisen muinais-Saimaan rantaviiva on ollut juuri kallion juurella. Tuolloin vesi on juuri ja juuri ympäröinyt kallion, jolloin sen päältä on avautunut laaja näkymä järvelle kaikkiin suuntiin kaakko - luode -linjan eteläpuolelle. Myöhemmin kallio on jäänyt sisämaahan kasvillisuuden varjoon, eikä sillä enää ollut vastaavaa erityismerkitystä. Suhteellisen matalana se ei ole enää myöhemmin edes merkittävästi erottunut muusta ympäristöstä. Löytöhetkellä kallion peitti useiden senttien paksuinen turvematto, eikä siihen kaukaa katsoessaan kiinnittänyt edes mitään huomiota.

SIJAINTI

Rääkkylän seudun nykyinen karttakuva

Piirroskallio sijaitsee Pohjois-Karjalassa Rääkkylän kunnan Jaaman kylällä, noin 16 kilometriä Rääkkylän kirkosta kaakkoon. Kallion ympärillä on noin puolen hehtaarin laajuinen laikutettu hakkuuaukea, jolle on istutettu männyn taimia. Peruskarttaan piirretty 80 metrin korkeuskäyrä kulkee kutakuinkin kallion kohdalla. Maaperä on moreenia, vaikkakin paikoitellen seassa on hienoa hiekkaa. Peruskalliota on näkyvissä muutamissa paikoissa, mutta suuria kiviä ei välittömässä läheisyydessä erityisemmin esiinny. Hakkuuaukean eteläpuolella on läheiseen taloon johtava tie, pohjoispuolella hieman kalliota korkeammalle nouseva metsäkumpare ja itäpuolella aikoinaan suosta raivattu alava pelto. Lähimpään taloon on matkaa noin 500 metriä.

Jonkin matkan päässä kallion koillispuolella on useiden kilometrien mittainen jääkaudella muodostunut kaakko-luode-suuntainen lähes 10 km pitkä harjujono, jonka korkeimmat harjanteet ovat 10 - 20 metrin korkuisia. Harjua on käytetty kulkureittinä esihistoriallisista ajoista lähtien, ja sen toisella puolella kulkee tänäkin päivänä Rääkkylän ja Kiteen välinen valtatie. Harjun reunoilla on monin paikoin nähtävissä muinaisia rantaterasseja, jotka ovat muodostuneet aikoina, jolloin vedenpinta on pysynyt pitkiä aikoja samalla tasolla. Esimerkiksi noin 5000 vuotta sitten muinais-Saimaan ranta oli pitkän aikaa nykyisen 80 metrin korkeuskäyrän tietämissä, ja piirroskallio on siis sijainnut aivan rantaviivalla. Tuolloin alueella on myös ollut runsaasti kivikautista asutusta.

Nykyiseen Saimaan vesialueen pohjoisosiin kuuluvan Oriveden rantaan on piirroskalliolta matkaa noin 2 km. Lähin järvenranta ei kuitenkaan ole niin kaukana, sillä piirroskallion eteläpuolella noin 500 metrin päässä on Täitimenjärvi. Maan kohoamisen, soistumisen ja vedenpinnan putoamisen myötä Täitimenjärvi jäi aikoinaan irralleen muusta alueen vesistöstä, jolloin sen pinta pysyi pitkän aikaa muuta alueen vesistöä ylempänä. Peltopinta-alan lisäämiseksi Täitimenjärven pintaa laskettiin viimeksi 1950-luvulla, niinpä se on nykyisin enää alle 5 km2 suuruinen. Nykyisin suur-Saimaan keskimääräinen vedenkorkeus on noin 76 m, Täitimenjärven pinnan ollessa vielä puolisen metriä sitä ylempänä.

TEKOTAPA

Naapurimaistamme löydetyt kalliopiirrokset on yleensä tehty hakkaamalla; esihistoriallisella ajalla kivillä hakaten ja myöhemmin metallisilla työkaluilla. Näistä poiketen Rääkkylän kalliopiirroksen kuvioita ei ole tehty hakkaamalla, vaan ilmiselvästi hankaamalla. Käytännössä kallion pintaa on hangattu esimerkiksi kivellä edestakaisin niin kauan, että kallioon on muodostunut selkeästi erottuva uurre.

Mikäli kalliopiirros olisi tehty hakkaamalla, uurteiden poikkileikkaus olisi lähinnä U-kirjaimen muotoinen ja itse uurre olisi epätasainen. Rääkkylän kalliopiirroksen uurteiden poikkileikkaukset ovat pääsääntöisesti V-kirjaimen muotoisia ja uurre aivan sileä, mikä viittaa selkeästi siihen, että uurteet on todellakin hangattu kallioon. Tämä tekotapa on havaittavissa myös kalliopiirroksen viivoissa, sillä esim. viisisakaraisen tähden muodostamat uurteet eivät pääty sakaroiden kärkiin, vaan jatkuvat poikkeuksetta kärkien ohi. Hakkaamalla uurteet olisi voitu katkaista haluttuun kohtaan, kun taas hankaamalla uurteet on voitu päättää vain painamisen voimakkuutta vähitellen keventämällä. Hankaamalla on suorastaan mahdotonta saada aikaan nopeasti kaartuvia viivoja, niinpä niitä ei kalliopiirroksessa juurikaan esiinny. Kuopat sen sijaan on voitu saada aikaan esimerkiksi puukeppiä kallion pinnassa pyörittämällä ja ripottelemalla kepin juureen hiekkaa pehmeämpää kivilajia kuluttamaan.

Olen käynyt katsomassa lukuisia kallioihin ja kiviin tehtyjä merkintöjä ympäri Eurooppaa, ja historialliselle ajalle sijoittuvat merkinnät ovat poikkeuksetta hakkaamalla tehtyjä. Hakkaamalla tehtyihin merkintöihin olen törmännyt myös monissa esihistoriallisissa kohteissa (esim. kelttien hautapaadet Bretagnessa, roomalaismonumentit Keski-Euroopassa ja viikinkien riimukivet Skandinaviassa), sen sijaan hiomalla tehtyjä kalliomerkintöjä olen nähnyt ainoastaan Norjan kallioissa ja Ranskan esihistoriallisissa luolissa. Esihistoriallisella ajalla on ollut tarjolla yllin kyllin hiomakiviä, niinpä sen aikakauden ihmiselle järkevin valinta olisi ollut tehdä kalliomerkinnät juuri hiomalla. Historiallisella ajalla puolestaan on aina ollut kenen tahansa käytettävissä niin vasaroita, talttoja kuin naulojakin. Mikäli kalliopiirros olisi peräisin tuolta ajalta, miksi kukaan viitsisi ryhtyä tähän jo muutoinkin aikaa vaativaan työhön ilman näitä työvälineitä?

IKÄ

Rääkkylän kalliopiirroksen varmaa ikää on vaikea selvittää, sillä pelkät kalliossa olevat kuvat eivät sellaisenaan ole kytkettävissä mihinkään aikakauteen. Kalliopiirros ei liioin sisällä mitään muitakaan yksityiskohtia, jotka olisivat tyypillisiä juuri tietylle aikakaudelle. Rääkkylän kalliopiirroksessa esiintyvää viisisakaraista tähteä pidetään yleisesti historiallisen ajan symbolina, mutta aivan hyvin esihistoriallisen ajan ihminen on voinut käyttää tuota samaa symbolia omiin tarkoituksiinsa, löytyyhän sama kuvio myös luonnosta (esim. metsätähti). Uurteet sellaisenaan voivat olla aivan yhtä hyvin 300 kuin 5000 vuotta sitten tehtyjä. Yli 6000 vuotta vanhempi kalliopiirros ei voi olla, sillä ennen Vuoksen puhkeamista kalliopiirroksen päällä oli noin 2 metriä vettä. On myös mahdollista, että osa kalliopiirroksen kuvista on eri aikakausilta peräisin.

Suomesta löytyneiden kalliomaalausten ikää selvittäessään tutkijat ovat yleensä saman ongelman edessä, sillä kalliomaalaukset ovat yhtälailla ajattomia. Tekotapa viittaa jo sellaisenaan tietylle aikajaksolle, mutta tarkempi ajoitus voi olla erittäin hankalaa. Yksi mahdollinen ajoitusmenetelmä on perehtyä lähiympäristön historiaan ja tutkia lähiseudulla sijaitsevien muiden kohteiden yhteyttä kalliomaalauksiin. Tällaisia kohteita voivat olla esim. muinaiset rantaviivat, kalliomaalauksen sijainti muuhun maastoon nähden sekä tietenkin alueelta löydetyt muut kiinteät ja irralliset muinaislöydöt. Tätä samaa menetelmää voidaan käyttää myös kalliopiirroksen ajoittamiseen.

Venäjän Karjalassa olevat esihistorialliset kalliopiirrokset ovat peräisin ajalta 3000 - 1000 e.a.a. Ne on aikoinaan tehty kauniille järveen työntyville kallioniemekkeille, missä kallion pinta on ollut paljasta ja sileää. Rääkkylän kalliopiirros on uurrettu kallioon, joka on ollut seudulla lainehtineen muinais-Saimaan rantaviivan tasolla juuri noihin samoihin aikoihin. Paikka on ollut juuri sellainen, jonka esihistoriallinen ihminen olisi piirrospaikakseen voinut valita; tasainen laakea kallio aurinkoisella etelärannalla muinaisen vesitien varrella. Lähimmät kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat vain noin 500 metrin etäisyydellä kalliopiirroksesta, minkä lisäksi myös kalliopiirroksen tekotapa viittaa esihistorialliselle ajalle.

Vedenkorkeus Jaaman alueella 6000 e.a.a. - 2000 j.a.a.

ALUEEN HISTORIA

Jääkausi väistyi Rääkkylän seudulta noin 10000 vuotta sitten muokaten samalla maastoa nykyiseen muotoonsa. Tuolloin syntyi mm. harjujono, joka tänäkin päivänä hallitsee Jaamankankaan maisemaa. Kun kivikauden ihmiset noin 7000 vuotta sitten saapuivat seudulle, oli vesi huomattavasti nykyistä korkeammalla. Noihin aikoihin piirroskalliokin oli vielä useita metrejä muinais-Saimaan pinnan alapuolella. Kun Vuoksi noin 1000 vuotta myöhemmin puhkesi, laski vedenpinta nopeasti 2 - 2,5 metriä ja asettui nykyisen 80 metrin korkeuskäyrän tuntumaan. Tuolloin myös piirroskallio paljastui veden alta.

Vuoksen puhkeamisen jälkeen seutu oli rikkonaista saaristoa, joka tarjosi erittäin suotuisat edellytykset kivikauden pyyntikulttuurille. Tuohon aikaan piirroskallion lähialueella oli lukuisia ihanteellisia hiekkarantoja, jotka eivät suinkaan jääneet kivikauden ihmisiltä huomaamatta. Rääkkylän alueelta tunnetaan runsaasti kivikautisia asuinpaikkoja, jotka poikkeuksetta ovat sijainneet juuri muinais-Saimaan rantaviivalla. Jo pelkästään 5 km säteellä kalliopiirroksesta sijaitsee toistakymmentä tunnettua kivikautista asuinpaikkaa, joista lähimpiin on matkaa vain noin 500 metriä.

Oheisessa kuvassa on esitetty kalliopiirroksen lähialue sellaisena kuin otaksuisin sen olleen kivikaudella runsaat 5000 vuotta sitten. Piirros on laadittu 80 metrin korkeuskäyrää mukaillen ottamaen huomioon maannousu, veden pinnan lasku ja mm. järvenlahtien soistuminen. Rääkkylän laajin ja rikkain esihistoriallinen asuinpaikkakeskittymä sijaitsee juuri kuvan esittämällä alueella Jaamankankaalla, nykyisen Täitimenjärven laitamilla. Osa näistä asuinpaikoista on tutkittu arkeologisissa kaivauksissa vuosina 1991-1996, jolloin valtaosa löydöistä oli saviastioiden palasia; kampa-, asbesti- ja kuoppakeramiikkaa. Liekö vain sattumaa, että piirroskallio sijaitsee sijaitsee juuri tuon aikakauden rantaviivalla ja lisäksi erinomaisessa paikassa kivikauden asutukseen nähden.

Jaamankankaan ympäristö Vuoksen puhkeamisen jälkeen yli 5000 vuotta sitten

Metallikausien löytöjä Rääkkylän alueelta on hyvin vähän, vaikka seudulla on noihin aikoihin liikkunut ainakin lappalaisväestöä. Pronssikauden löytöjä ei ole lainkaan ja rautakauden irtolöytöjäkin on vain muutamia, merkittävimpänä niistä Jaaman Täitämänniemestä löytynyt tuluskivi. Toistaiseksi ainoa Rääkkylästä löytynyt mahdollisesti varhaismetallikaudelle sijoittuva kiinteä muinaisjäännös on kesällä 1983 Jaaman Lappalaissuolta löytämäni kiviröykkiökalmisto (hautaröykkiö yllä olevassa kuvassa). Vaikka yhtään metallikausille ajoittuvaa asuinpaikka-aluetta ei Rääkkylästä vielä tunneta, yllä mainittujen löytöjen perusteella sellaisia täytyy olla olemassa.

Esihistoriallisina aikoina Rääkkylän alueen maasto oli vaikeakulkuista ja vesistöjen halkomaa, niinpä järvialueet tarjosivat usein parhaan ja toisinaan jopa ainoan mahdollisuuden liikkua paikasta toiseen. Vesireittien merkityksestä kertoo jo sekin, että kaikki Suomesta löydetyt kalliomaalaukset ovat sijainneet veden äärellä vanhojen kulkureittien varrella. Suurin osa Pohjois-Karjalan rautakautisista löydöistä on löydetty muinaisen Laatokalta Pohjanlahdelle johtaneen kulkureitin varrelta. Ja juuri tämän reitin varrelle osuu niin Rääkkylä kuin löytämäni kalliopiirroskin. Aivan kalliopiirroksen vierestä on kulkenut noin 15 km pituinen paikoitellen hyvin kapea vesiväylä, joka on tarjonnut veneilijöille suojaisan reitin turvassa laajojen järvialueiden tuulilta. Maan kohoamisen, vedenpinnan laskun ja soistumisen myötä tuo vesiyhteys on sittemmin kadonnut

Konkreettisena todisteena Rääkkylän kautta kulkeneen vesireitin käytöstä on arkeologisesti merkittävä Rääkkylän Koiralammensuon venelöytö. Tämä 1976 löydetty puunjuuriompelein puuta, sammalta, tuohta ja tervaa käyttäen valmistettu purjeella varustettu 6,7 m pitkä vene on ajoitettu ristiretkiajalle 1100-luvulle. Piirroskallion luota on veneen löytöpaikalle matkaa noin 10 km.

Historiallisen ajan alkuvaiheessa Pohjois-Karjalan alue oli pitkälti takamaata, joka ei kiinnostanut ketään. Vasta 1500-luvulle tultaessa seudulle virtasi muuttoliikettä etenkin Laatokan Karjalan suunnalta, minkä myötä Rääkkylän alueen ensimmäinen kylä, Oravilahti, voidaan laskea syntyneeksi. Jaaman alueen ensimmäinen kylä on Täitimänniemi, joka oli ortodoksien asuttama jo 1600-luvun alussa. 1656 seutua vavisutti venäläisten ja ruotsalaisten välinen ruptuurisota, joka ilmeni myös väkivaltaisuuksina ortodoksi- ja luterilaisväestöjen välillä. Sodan seurauksena alueen väkiluku putosi muutamassa vuodessa murto-osaan aiemmasta. Kun vielä 1651 Rääkkylässä oli ollut yli 100 asuttua taloa, oli niitä 1657 jäljellä vain 13. 1600-luvun jälkeen väkiluku pikkuhiljaa kasvoi ja kaskikulttuuri kukoisti - ja seuraavien vuosisatojen kuluessa kunta pikkuhiljaa kehittyi nykyiseen muotoonsa.

TULKINTA

Ihminen on kautta historian pyrkinyt kuvaamaan häntä ympäröivän maailman tapahtumia, milloin kynällä ja paperilla, milloin taas maalaamalla mammutteja luolan seinämiin. Rääkkylän kalliopiirros poikkeaa naapurimaistamme löydetyistä kalliopiirroksista siinä, ettei se sisällä sen enempää esihistorialliselle ajalle tyypillisiä kuvasymboleja, kuin historiallisen ajan kirjainmerkkejäkään. Kallioon hangatut uurteet eivät muodosta mitään yhtenäistä kuviota ja piirroksen aihe vaikuttaa hyvin epämääräiseltä. Ainoa selkeä yksittäinen kuvio on viisisakarainen tähti. Koska tähti on tehty erittäin huolellisesti, tuskin muukaan kalliopiirroksen kuviointi täysin sattumaa on. Tuskin sitä on myöskään pelkän taiteen vuoksi kallioon laadittu.

Tähän mennessä ei ole varmuudella selvinnyt, mitä Rääkkylän kalliopiirros oikein esittää. Erilaisia tulkintoja on toki esitetty, mutta minkään niiden oikeellisuutta ei ole pystytty vahvistamaan. Entisajan ihmisten luomuksilla on yleensä ollut jokin syvällisempi merkitys, jollainen tälläkin kalliopiirroksellakin lienee myös siinä tapauksessa, että kallio osoittautuisi pelkäksi työvälineiden teroituspaikaksi. Kalliopiirroksen viivoilla voi olla monia merkityksiä, joita voi vain arvailla. Sitä ainoaa oikeaa näkemystä ei ehkä koskaan saada selville, niinpä jokainen voi mielessään luoda myös omat tulkintansa. Seuraavana muutamia teorioita siitä, mikä kalliopiirroksen perimmäinen tarkoitus on saattanut olla. Nämä teoriat ovat vain eräitä mahdollisia tulkintoja, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Kulttipaikka

Vanhimpia Suomen alueelta tunnettuja kulttipaikkoja ovat kalliomaalauspaikat, joita maastamme tunnetaan jo lähes sata. Kallioihin maalatut kuvat on ajoitettu ajalle 5000 e.a.a. - 1300 e.a.a., ja niiden uskotaan olleen jonkinlaista jumalille suunnattua kuvakieltä. Tavallisimmin kalliomaalauksissa on kuvattu ihmisiä, eläimiä ja veneitä, niinpä kuvien uskotaan liittyneen yleensä joko metsästys- tai hedelmällisyyskulttiin. Myös kalliomaalausten sijaintipaikoilla on ollut jokin erityinen merkitys, sillä paikkoja on käytetty myös palvontamenoissa.

Suurin osa Suomen kalliomaalauksista sijaitsee Itä-Suomessa Saimaan vesistön etelä- ja keskiosissa. Rääkkylän tasolla kalliomaalauksia ei juurikaan esiinny, mihin yhtenä syynä on kalliomaalauksille tyypillisten kallioseinämien puuttuminen. Lähimmälle tunnetulle kalliomaalaukselle on Rääkkylästä matkaa noin 50 km, niinpä voi hyvällä syyllä olettaa kalliomaalauksia taiteilleiden heimojen liikkuneen myös Rääkkylän seudulla. Kun sopivia maalauskallioita ei löytynyt, ehkä muinaisihmiset sen sijaan päättivätkin hangata pyhät kuvat kallioon.

Naapurimaistamme löydetyt kalliopiirrokset sijaitsevat usein kallioilla, joita on käytetty eräänlaisina alttareina erilaisissa palvontamenoissa. Tyypillistä etenkin Skandinavian piirroskallioille on se, että niiden päällä on poltettu tulta, jolloin kuumuus on kallion pintaa tavalla tai toisella vahingoittanut. Rääkkylän piirroskallion pinta on muutamista kohdista lohkeillut mitä ilmeisimmin kuumuuden ja äkillisten lämpötilanvaihteluiden vaikutuksesta, niinpä se täyttää kulttipaikan tunnusmerkit myös tuossa suhteessa.

Merkkikallio

Kalliopiirrokselle on etsitty vastinetta muutamista merkkikivistä, joita Pohjois-Karjalasta on jo aiemmin löydetty. 1800-luvun puolivälin paikkeilla on kirjattu talteen tiedot kahdesta historiallisen ajan merkkikivestä, joista toinen on sijainnut Ilomantsissa ja toinen Kiteellä. Molempien kivien kuvioinnit on tuolloin kopioitu paperille, mutta varsinaisten kivilohkareiden sijainti on jäänyt kirjaamatta. Kukaan enää tänä päivänä tiedä, missä nuo merkkikivet tänä päivänä sijaitsevat. Ainoa säilynyt tieto on se, mitä noin 150 vuotta sitten on merkkikivistä muistiin kirjattu.

Pohjois-Karjalan rajaseutu on vuosisatojen ajan ollut rauhatonta, sillä historian saatossa sitä ovat halkoneet lukuisat eri rajat. Kiteen ja Ilomantsin kivilohkareisiin hakattujen kuvioiden onkin epäilty olevan jonkinlaisia viestejä noilta ajoilta. Ehkä ne ovat muinaisia rajakiviä tai miksei vaikkapa aarrekarttoja. Kun paikalliset asukkaat joutuivat pakenemaan milloin minkäkin valloittajan tieltä, oli toisinaan pakko ottaa mukaan vain kaikkein välttämättömin ja jättää osa omaisuudesta piiloon viholliselta. Kenties joku ikuisti kiveen ohjeet, mistä kätketyt pöytähopeat olisi myöhemmin esiin kaivettavissa.

• Kiteen merkkikivi

  Kiteen Potoskavaaran merkkikivi sisältää muutamia pitkiä viivoja sekä runsaasti pieniä kuvioita. Kuvioiden täytyy olla hakkaamalla tehtyjä, sillä hankaamalla on mahdotonta saada aikaan kaikkia pikkutarkkoja yksityiskohtia. Kivestä selkeästi erottuva vuosiluku 1801 on ilmeisesti hakattu vasta jälkikäteen, niinpä siitä ei ole apua tämän merkkikiven iän määrityksessä. Sen sijaan kivilohkareen oikeasta yläreunasta löytyy kirjainmerkkejä, jotka ovat ilmiselvästi vanhoja kyrillisiä kirjaimia. Niiden perusteella merkkikivi on selkeästi ajoitettavissa historialliselle ajalle. Kuva-aihe on lähinnä sekalainen aarrekartta tai lappalainen noitarumpu.

• Ilomantsin merkkikivi

  Ilomantsin merkkikivi sisältää neljä sisäkkäistä ympyrää, kaksi pientä ympyrää niiden ulkopuolella, kolme viisisakaraista tähteä sekä muutamia viivoja. Vuoden 1865 piirroskaavioon on lisäksi piirretty Nehvonniemen ja Kuuksenvaaran välinen talvitie sekä tien sivussa oleva lähde. Muistiinpanojen mukaan merkkikivessä oleva kuva liittyy läheisesti lähteeseen, vaikkakaan lähteen kuva ei ilmeisesti ole kuulunut alkuperäiseen kivipiirrokseen. Ehkä tämä kadoksissa oleva merkkikivi onkin löydettävissä tuon lähteen lähettyviltä.

  Merkkikiven kuva-alue on hyvin pieni, sillä uloimman renkaan halkaisijaksi on kirjattu 14 tuumaa eli vain 35 cm. Tuohon suhteutettuna pienimmän ympyrän halkaisija on korkeintaan 4 cm, jolloin viisisakaraiset tähdet ovat tuskin 3 cm mittaisia. Merkkikivessä olevat nopeasti kaartuvat viivat ja viisisakaraisissa tähdissä olevat tarkat yksityiskohdat paljastavat sen, että kuviot on saatu aikaan hakkaamalla. Vaikka Rääkkylän kalliopiirroksessa on myös viisisakarainen tähti, pelkkä kuvioiden samankaltaisuus ei riitä rinnastamaan sitä tähän merkkikiveen.

Tähtikartta

Kalliopiirroksen sisältämiä kuoppia ja uurteita tähtitaivaaseen verrattaessa voidaan todeta, että ne muistuttavat hämmästyttävän selkeästi pohjoisen tähtitaivaan 'Pohjan kruunu'-nimistä tähtikuviota. Aiemmin olen jo todennut, että ihminen on maalauksissa ja piirroksissa usein pyrkinyt kuvaamaan häntä ympäröivää maailmaa, lähinnä ihmisiä ja eläimiä. Miksei kalliopiirros voisi kuvata siis myös tähtitaivasta, joka aina on ollut olennainen osa ihmistä ympäröivää maailmaa? Runsaan 30 tähden sattuminen samoille paikoille niin kalliopiirroksessa kuin tähtitaivaallakin ei voi olla sattumaa.

Tähtitaivas ei pysy muuttumattomana vuosituhannesta toiseen, sillä kiintotähtien sijainti muuttuu mm. tähtien ominaisliikkeen vaikutuksesta. Jokaiselle tähdelle on laskettavissa oma yksilöllinen ominaisliike, joka muuttaa sen sijaintia muihin tähtiin verrattuna. Tämä muutos on kuitenkin pääsääntöisesti niin vähäistä, että kestää useita tuhansia vuosia, ennen kuin tähtikuvioiden muodot ovat selvästi muuttuneet.

YHTEENVETO

Piirroskallio kätkee menneisyyteensä salaisuuden, joka saattaa jäädä ikuisiksi ajoiksi ratkaisematta. Tähän päivään mennessä kukaan ei ole pystynyt kumoamaan yhtäkään niistä tunnuspiirteistä, jotka täyttävät esihistoriallisen työn tunnusmerkit. Kalliosta ei liioin ole löytynyt ainoatakaan sellaista yksityiskohtaa, jonka perusteella kalliopiirros olisi ajoitettavissa historialliselle ajalle. Olipa kalliopiirroksen todellinen historia mikä hyvänsä, kohde on joka tapauksessa ainutlaatuinen ja kaipaa ehdottomasti lisätutkimuksia. Esimerkiksi kalliopiirroksen todellinen ikä selvinnee vasta sitten, kun piirroskallion luona joskus pystytään järjestämään perusteelliset tutkimukset.

Ehkä löytämäni kalliopiirros ei olekaan ainoa laatuaan, vaan pelkkä jäävuoren huippu. Kenties vastaavanlaisia kalliopiirroksia on hyvinkin paljon samalla alueella samantyyppisillä paikoilla. Viime kesän jälkeen olen saanut useita vihjeitä Rääkkylän alueella kallioissa olevista oudoista kuvioista, joita kukaan ei tähän mennessä ole käynyt tutkimassa. Lokakuussa 2003 pääsin tarkistamaan erään näistä kohteista, mutta se osoittautui tavalliseksi rajamerkinnäksi. Neljä muuta kohdetta on vielä tarkistamatta, niinpä on olemassa hyvät mahdollisuudet, että jokin niistä osoittautuu viime kesäisen löytöni kaltaiseksi erikoisuudeksi.

Juha Marienberg, 10.6.2004

Lähteet:

by JM